Apua, pupu söi omenapuun!

 In Kasvit, Ohjeita

Kevättalvi on aikaa, jolloin kannattaa kiertää pihan puiden luona säännöllisesti. Jyrsijät löytävät tiensä puiden kuorten kimppuun viimeistään kevättalvella, kun saatavilla oleva ravinto vähenee vähenemistään.

Erityisen hyvin rusakoille ja jäniksille maistuvat hedelmäpuut, mutta joskus ne katkovat oksia tieltään vaikka eivät niitä söisikään. Meidän pihassa rusakko ainakin katkoo toistuvasti oksat tietyltä kohtaa marja-aronia-aidasta, koska siitä kulkee hänen vakioreittinsä.

Tärkein ja helpoin tapa estää talviset tihutyöt on estää eläinten pääsy puiden luo. Puun ympärille kannattaa virittää verkko jo syksyllä ja myyräalueilla kannattaa suojata myös rungon tyvi. Tänä talvena lunta on tullut paljon ja hanki on korkea. Lumikenkäinen rusakko etenee helposti hangen päällä ja noustessaan kahdelle jalalle se myös ylettää yllättävän korkealle. Suojaverkon olisikin hyvä olla vähän kauempana rungosta, ettei kurottelija yltäisi runkoon ihan helposti (kuitenkin niin, ettei verkon sisäpuolelle pääse hyppäämään). Puiden ympärillä voi käydä polkemassa tai lapioimassa lumikerrosta pienemmäksi. Polkeminen myös tiivistää lumen jäiseksi kerrokseksi, jonka yli myyrät eivät mielellään etene ravintoa etsiessään.

Rusakolle kelpasi omenapuun oksat

Entäpä jos vahinko kuitenkin käy? Jos ristihuuli käy oksien kimppuun, vahinko on harmillinen, muttei puun kannalta välttämättä kohtalokas. Puu kasvattaa kesän aikana uudet oksat, mutta oksissa uinuva lupaus sadosta häipyy pupun poskiin. Puu tekee kukka-aiheet valmiiksi jo syksyllä, eikä uuteen kasvuun tule satoa kuin aikaisintaan seuraavana kesänä.

Omenapuulla on oksien nakertamisen johdosta tuskin hätää, mutta kumivuotoisten puiden, kuten luumun ja kirsikan kohdalla tilanne voi olla vaikea, jos kaluttu oksa on sormea paksumpi. Puu voi nimittäin pumpata itsensä kuiviin, kun nesteet lähtevät kevätauringossa liikkeelle. Vauriokohta kannattaa siistiä oksasaksilla ja estää lisävauriot suojaverkoilla. Luumu- ja kirsikkapuiden leikkausaika on käsillä helmi-maaliskuussa, joten silloin vaurioiden kanssa on vielä mahdollista elää. Puun herättyä kevääseen, vaurioita ei kuitenkaan saisi enää tulla.

Nälkäiselle rusakolle on kelvannut myös vanhan omepuun runko.

Nälkäiselle rusakolle on kelvannut myös vanhan omenapuun runko.

Jyrsijä kävi rungon kimppuun

Runkoon kohdistuva vaurio on sen sijaan hankalampi. Säännöllinen tarkkailu on tärkeää, että vaurio huomataan mahdollisimman pian. Mikäli vaurio ei ulotu yhtenäisenä rungon ympäri, puulla on mahdollisuus siitä toipua. Vesi ja ravinteet kulkevat kuoren tuntumassa ja yhtenäinen kuoripinta rungosta latvaan mahdollistaa puun vesi- ja ravintotalouden ylläpidon. Toipuminen riippuu kuitenkin vaurion laajuudesta. Mitä pienempi vaurio, sitä helpompi puun on se korjata.

Jos runko on kaluttu paljaaksi koko puun ympäriltä, on tilanne ongelmallinen. Vesi ja ravinteet eivät kulje puussa ja puun tila on kriittinen. Japanista on rantautunut meillekin kikka, jonka kokeileminen voi kannattaa. Vaurioitunut runko kastellaan esim. suihkepullolla märäksi ja päälle kiedotaan tuorekelmua. Puu voi kyetä kasvattamaan uutta kuorta ja pelastaa henkensä. Perinteisempi keino on sillastus, jossa rungon vaurio ohitetaan istuttamalla samasta puusta otettuja oksanpätkiä kuorivaurion ylitse. Istutettavien oksien kanssa pitää olla tarkkana: oksan tyvipuoli leikataan viistoksi ja ujutetaan puun kuoren alle vaurion alapuolelle ja oksan latvapuoli niin ikään viistotaan ja istutetaan kuoren alle vaurion yläpuolelle. Tuleva vuosi näyttää, kuinka hoitotoimenpiteet tepsivät; jokainen puu on yksilö eikä takuita onnistumisesta voi etukäteen antaa.

Recommended Posts